Oovtâ oholoopâ maŋa

Moonnâm lávurduv tábáhtui miinii.

Lijjim tuáškumpálluhommáin ubâ oholoopâ, uásild muuneeld vieres ulmuiguin. Poollim et maht mana já val vástuppeeivi iho smiettim seeŋgâst kocemin et jis hommá ij vyelgi joton te kárgáám nube pel kaavpug uápis ulmui soohva oolâ. Lávurduv iđedist lâi kuittâg aaibâs pyeri mielâ já speelah monnii hirmâd pyereest. Piejim saavâ pääikán et lep vuáittám já lii hitruu, já paifakkist iberdim et olmânáál uáivildim tom – et lii hitruu.

Vuolgijm speelâi kooskâst kaavpugân já puurrâim sushi, amahan muu mielâpurrâmuš (jis ij reginist sälttikuávžur ige kumppâsijd). Já mun vain moijim. Mun! Oroi et muáđuh iä aaibâs ubâ muštám maht tot nomâlâssân tábáhtuvá, mut kal tot tobbeen kavnui. Já talle purâdem maŋa muu njäälmist kullui: ”oi vitsi, tääl lam kal luholâš”. Aaibâs sarkasmijttáá. Masa jo suorgânim.

Kal šlundovuotâ muštottij et lii ain elimist: majemuu speelâ ääigi ehidist tubdim maht jurduuh vuolgii kirdeliđ kuusnii, váimu njuškoi vehá mon riitmâst sattui já kieđah tuárgistii. Mut tot-uv moonâi čokkáámáin lappâd ko ettim tällán et tääl ferttee peessâđ roobdân čokánistiđ.

Vâik vuossaargâ já majebaargâ lijjii talle maailmloopâ vaibâseh já vâik jieht-uv val oroi et kumestâs pajjaan, te čielgâsávt miinii tábáhtui uáivist. Mun muštim oppeet kii mun lam, jiemge mun lah tobdottes ameeba kote ij vaje porgâđ maiden. Jiem tieđe mon kuhes mätki vala lii toos et mun lam mun eenâb ko ameeba, mutá vaaldim kuittâg oholoopâ ääigi oovtâ kuhes kuhes läävhi tohokulij.

Takkâ uásiväldeid. Taat lâi munjin ennuv eenâb ko pyereest moonnâm speelah já kollemitali.

Mainokset

Minä puhun nyt

Masennuksesta puhutaan usein sitten, kun se on jo ohi, kun on jo tarjota selviytymistarina ja lopuksi voidaan huokaista miten kaikki on jo paremmin. Sama koskee burnouteja. Kun reilu vuosi sitten kirjoitin Facebookissa romahtamisestani, sain todella paljon yksityisviestejä läheisiltäkin kavereilta ja sukulaisilta, jotka kertoivat olleensa joskus samassa tilanteessa. Minulla ei ollut näistä tilanteista aavistustakaan, vaikka osan kanssa olin päivittäin tai viikoittain tekemisissä. Mitä tämä kertoo mielenterveysongelmien ympärillä yhä vallitsevasta vaikenemisen kulttuurista?

Tottakai ymmärrän, ettei niitä mustista mustimpia ajatuksia halua tai edes jaksa kertoa avoimesti jokaiselle kohtaamalleen ihmiselle, eikä rutiininomaisesti heitettyyn ”mitä kuuluu”-kysymykseen useinkaan kukaan vastaa, että no aika paskaa oikeastaan, en jaksanut aamulla käydä edes suihkussa ja itseasiassa tämä nimenomainen tilannekin tässä nyt ahdistaa siihen malliin että voitko häipyä siitä. Toisaalta – jos aina vastaamme vain ”ihan jees, vähän tässä kiirettä”, lataamme someen kuvan lasten seesteisestä iltapalahetkestä ja jäämme kaikessa hiljaisuudessa kotiin sairaslomalle, niin murtuvatko ne tabut koskaan? Jatkuva siloittelu ja hyvistä hetkistä kertovat kuvat vievät huomion pois siitä, että todennäköisesti jokainen meistä on joko ollut masentunut tai tuntee jonkun masennukseen sairastuneen.

Itselleni on ollut läpi kuukauden mittaisen sairaslomani myös vaikea ymmärtää ja hyväksyä sitä, että minullakin on hyviäkin hetkiä ja päiviä, enkä tosiasiassa istu päiviä suihkun lattialla itkemässä. Itseasiassa en ole itkenyt tilannettani kertaakaan. Se, että olen lentopalloturnauksessa viikonlopun tai olen osan päivästä jopa aivan hyvällä tuulella, ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa että olen tällä hetkellä työkyvytön masennuksen vuoksi. En jaksa pitää kotia kunnossa, en jaksa joka päivä laittaa ruokaa ja saatan jumittaa kuuntelemaan Harry Potteria tunniksi sohvalle neulottavan villasukan kanssa, vaikka koneessa odottavat märät pyykit, laskut pitää maksaa ja kolmevuotias haluaa välipalaa. Olen vasta tällä viikolla hymyillyt ilman syyllisyydentunnetta ja sitä, että mietin heti olevani lähinnä laiska, kun en vain mene töihin niinkuin ihmiset ja lopeta märehtimistä.

Masentuneellakin on oikeus olla, näkyä ja kuulua somessa. Sanoin Instagramin stoorissa joku päivä, että jos minulla olisi jalka poikki, valittaisin luultavasti siitäkin enkä potisi pätkääkään huonoa omatuntoa siitä, että lapsen pieruvitsit naurattavat. Miksi siis masennus on jotenkin eri asia, joka pitää piilottaa, jota pitää vähän ymmärtää hävetä ja josta saa puhua vasta sitten, kun voi kertoa olevansa selviytyjä?

Minä en ole selviytyjä. Minä olen aivan palasina, pääkoppani on levällään, tulevaisuus tuntuu kamalalta ja tulevan tiistain psykiatriaika ahdistaa ja pelottaa. En silti halua enkä aio kadota kokonaan näkyvistä. Viikon päästä tähän aikaan pakkaan pelikamoja viikonlopun turnausta varten, luultavasti en innoissani, mutta pakkaan kuitenkin. Minä olen päättänyt, että saan elää elämääni masentuneenakin, ja se elämä voi olla hyvää ja kokonaista, vaikka minä olisinkin rikki. Ehkä tämän hyväksyminen on askel parempaan päin.

Nyt minä lähden juomuksille ja sitten haen Elliksen koulusta ja käyn hakemassa vihdoin ja viimein liikuntapassin tulevalle vuodelle. Luultavasti mitään muuta en todellakaan jaksa tänään tehdä, mutta onhan sitä siinäkin.

Maggaar tot talle lii?

Iđedist koccáá ige kuittâg vaje pajaniđ.

Vuáššá käähvi mut vájáldit juuhâđ tom.

Čokkáá kođđeeđ mut páácá keččâđ puhelimest ij-maiden tijmán-uv.

Luoihât kiirje mut ij kuássin leehâst tom.

Uáđá ennuv mut vaibâseh iä vyelgi.

Čorgee ubâ peeivi mut päikki lii ehidist siämmááuáinusâš ko iđedist-uv.

Meerrid vyelgiđ olgos mut hoksáá kulmâ tijme keččin et ij kuássin vuálgámgin.

Lohá eehidmaainâs pärnin mut ij jieš kuulâ tom.

Pyereeb peeivi ehidist smiättá moin vuoigâdvuođâin lii puocâmluámust.

Smiättá jyehi peeivi mondet eidu must lii vuoigâdvuotâ leđe pyeccee, já mondet mun jiem tuš viišâ puárániđ, já lam-uv mun ubâ pyeccee ollágin, jis mun lam-uv tuš läški.

Suuijât olssis jyehi áinoo ucce-uv epiluhostum ääšist. Mun liččim koolgâm leđe pyereeb.

Valastâlmist lii šoddâm stáálu mon ij tuostâ keččâliđgin fattiđ kiddâ, vâik ovdil tot lii lamaš vyeimi moin vajjeeđ ovdâskulij.

Taggaar tot lii, ovdâmerkkân. Šlundovuotâ.

Onne mun vuálgám Ellisáin Ruávinjaargân tuáškumpálluhommáid ubâ oholoppân. Táválávt mun liččim jiem maiden muide ko movtá já tuš movtá. Lii vaarâ tušše ettâđgin, mut tääl eidu lam iänááš kavhâstum. Mut ij-uvsun tot täst. Tuáškumpállu ij lah kuássin hyeni idea.

Täst mun lam ko kuussân ij vaje

Juovlah pottii, juovlah lijjii, juovlah monnii. Mij lâim puocâmin. Puoh vuáváámeh lappuu hiivsigvuovdâst vuálus ko vistig vuovsij ohtâ, talle nubbe, já juovlâpeiviv val kuálmád. Vuossmuš vuovsij jo algâohhoost, eidu nuuvt, et lâim jo vises et iärráseh selvânii taam kerdi tavdâittáá. Ete taggaar peerâluámu. Ij lamaš hitruu.

Mut joo, tääl toh paseh láá lappâd. Luhhoost, jis návt lii lope ettâđ.

Mielâ lii räänis, siämmáá räänis ko taas-uv räi. Halijdiččim čäälliđ et lii ennuv pyereeb mielâ ko lii uážžum uáđđiđ eenâb ko amahan majemuu ive ääigi ohtsis, mut ij lah. Siämmáš räänis omo lii uáivist ain. Puátteevuotâ ij oinuu. Kulloo taavdâkován.

Mut amahan motomin hiälput. Toos lii pággu oskođ.

Itten mun vuálgám čuoigâđ. Meecist lii älkkeeb vuoiŋâđ, lii ain lamaš. Luátám toos et lii vala-uv.

23. päivänä joulukuuta

Aatonaatto, koti niin riman ali ja ohi ”siivottuna” kuin mahdollista, lahjat hankittuna (no vähän on neulottavat vielä viimeistä silausta vailla ja vähän puuttuu tuota, tätä ja sitä, mutta melkein kuitenkin), Jouni on viikon lomalla ja kaikki on jotakuinkin aivan hyvin.

Joulumieltä nyt ei ole hakemallakaan löytynyt, mutta jospa sekin sieltä viimeistään huomenaamulla.

Onhan näitä jouluja ollut. Se joulu, kun kotona oli serkkukatras ja pelasimme kolme päivää putkeen lautapelejä. Se joulu, kun yksi kaatoi joulukuusen. Se joulu, kun aatonaattona siivotessa äidin päähän putosi eteisen liukuovikaappi ja joulusiivouksen lopuksi siivosimme verta lattialta. Se joulu, kun olin ensimmäistä kertaa muualla kuin oman perheen kanssa. Se joulu, jonka kaikki tiesimme jäävän viimeiseksi. Se joulu, kun kävimme hautausmaalla ja mummo itki. Se joulu, kun Ellis oli ensimmäistä kertaa. Se joulu, kun vietimme sen yhden kanssa ensimmäisen yhteisen joulun. Se joulu, kun Saara oli reilun kuukauden ja Jouni tuli työreissulta ruokamyrkytyksen kourissa. Se joulu, kun laitoin kaiken sairasloman keskellä niin valmiiksi kuin jaksoin ja paljon ylikin.

Aina on joulu tullut, vaikkei joka paikka ole kiiltänytkään tai kaikki tai mikään ei ole mennyt niinkuin suunniteltiin. Jossain kaiken lahjapaniikin, siivousstressin ja leipomisen keskellä yritän muistaa, että lopulta kaikkein tärkeintä on jokin ihan muu kuin se kaikki someen näkyvä kosmetiikka. Vaikka erityisesti tänä vuonna olen tuntenut pistävää kateutta ja kaiken alleen hautaavaa alemmuudentunnetta kauniista kodeista, koristelluista pipareista ja onnellisista kasvoista, olen kuitenkin tässä. Oman perheen kanssa, omalla sohvalla. Kaikki on kesken ja silti riittävän valmista.

Hengitän siis sisään ja ulos, katson lasten koristelemaa joulukuusta jossa pallot ovat kaikki samassa kasassa ja päätän, etten tee enää mitään. En minä paljon tehnytkään, oikeastaan mitään, mutta niillä mennään mitä on. Tänä vuonna ei ollut juuri mitään ja silti se riittää.

Minä riitän.

Juhlepeivi

on suorittanut yliopistojen tutkinnoista annetun asetuksen (794/2004) mukaisen kasvatustieteellisen alan kasvatustieteen kandidaatin tutkinnon

čuovjis lokke, silbâpäädih
siste vielgis pápáreh

tutkintoon sisältyvät varhaiskasvatuslain (540/2018) mukaiset varhaiskasvatuksen opettajan kelpoisuuden tuottavat varhaiskasvatuksen tehtäviin ja esiopetukseen ammatillisia valmiuksia antavat opinnot

majemuštáá ožžum tuođâstus masa love ihheed tassaaš
eellim lâi oovtâst já oroi, puoh maailm tiätu uáivist
love ihheed!
siämmáá ääigi siste iärráseh láá valmâštum tuáhtárijn, máttáátteijjein, maisterijn
mun lam kandi
täst-uv kolgâččij maka ilodiđ

tutkinnon laajuus on yhteensä 181,00 opintopistettä ja siihen sisältyvät seuraavat opinnot

keejâm pápárijd
kolgâččij-uv leđe tuđâvâš
kijttevâš
ilolâš
čiävláá
luholâš
hiälputtum

pääaine kasvatustiede, erityisesti varhaiskasvatus, 70,00 op, kiitettävä (4)

kolgâččij-uv tubdâđ maidnii
ubâ čiärruđ
jis ij mudoi te tast et jiem finnim 5, kal mun liččim máttám ko liččim viišâm

sivuaineet inarinsaame, perusopinnot, 26,00 op, erinomainen (5)

eromâš
mii tot lii, jiem mun kuittâgin
kal mun koolgim-uv finniđ šiev árvusääni, munhan poorgâm anarâškielân
ij taat meerhâš maiden

varhaiskasvatuksen tehtäviin ja esiopetukseen ammatillisia valmiuksia antavat opinnot, 60,00 op, hyväksytty

tuhhiittum, na hitruu
tiebâ tot liččij-uv ko liččii hilgom

kieli- ja viestintäopinnot, 9,00 op, muut opinnot, 16,00 op

täst puávtáččij luuhâđ ”macâttij oovtâ pargopitá aaibâs lijgás maŋŋeed mut pággu lâi peessâđ sust luovâsin”

tutkintoa koskevat lisätiedot on esitetty edellisellä sivulla

Jouni puátá pargoost
sust lii kákku já uccâ puljârputtâl
šadda vehá pyereeb mielâ já čálám oppeet Facebookin

meinasi unohtua

lii-uv imâš
kii tagarijd muštá
lamaš já moonnâm
maid tast innig máinuđ

mie valmistuin tänään virallisesti varhaiskasvatuksen opettajaksi

vistig čaallim maailman ensimmäiseksi inarinsaamelaiseksi
sihostim meddâl
mii tast maka lii eromâš
kalhan R lii lamaš já lii maailm čeppimus
mun lam aaibâs tušše suu paaldâst
lijjim talle anarâš tâi vâik kiinalâš

jeejee

just
jieh talle pyereeb keksim
na liävus tääl

vááimuh vááimui maŋa, luhotuáivuttâsah
na ferttejehhân toh maka ettâđ
olmânáál smiettih et hohhoi liččij jo sijvost
taat lii tuš kandi já sun jurdá tääl et lii kiinii eromâššáid
maka vijses já máttá

ijhân sun lah ubâ pargo-oornigist

 

 

Jis ij piergiigin innig

Iiđeed.

Lusis uáivi, lusis jurduuh. Keejâm tijme, reginistâm kuás lii pággu moonnâđ. Lii jo, liččij jo lamaš. Kähvi lii vaalmâšin, nubbe lii jo moonnâm soorvâpiivdon. Kale tot täst tego taas-uv räi. Speeijâlist kiäččá kiinii, jiem tuubdâ jiemge kiergân nuuvt keččâđgin.

Párnááh puurrâv, nubbe mana olgos buusi vyerdiđ. Tääl kolgâččij čokkááđ jo avdost. Kuáivum nubán haalar, kappeer, kistuid.

Čuávvuvâžžân huámmášâm et čokkáám orroomviiste lättest. Kieđah tuárgisteh jiemge kuulâ innig maid pärni koijâd. Vissâ maidnii kammuin, kost toh láá, enni? Jiem västid. Nubbe pele must haalijd patârâsân, kuusnii kuhás, já tällán, huápust, tääl. Nubbe oppeet rávhut, ij lah eeti, tun lah pääihist, vuoiŋâ siisâ, olgos, siisâ, olgos.

Tot mana lappâd siämmáá jotelávt ko aalgij-uv. Suáitám, nube keejist iätá et suáiti paargon já tuáhtárán. Vuossmuš olmooš ij västid já šadda oppeet eeti. Suáitám, nubbe västid. Keččâlâm čäälliđ saavâ mut suormah illá teivih puáluid.

Forgâ lam jo tuáhtárist, čokkáám, keejâm lättee. Maht mana? Mun taarbâšâm iše, eeđâi kiinii. Jiem kuittâg mun, munhan piergiim. Lam ain piergim. Mun koolgâm tääl vehá uáđđiđ, lii lamaš stressi, uápuh já puoh, ij täst mihheen. Mun piergiim. Mut talle oppeet kulloo ko njäälmist puátá ”jiem mun piergii innig”. Häh, mii hommáid taat tääl lii.

Tuáhtár koijâd maggaar lii päikkitile. Mii? Kiäh? Láá-uv tust párnááh? Ai joo, lává kal. Almai? Joo, lii käälis. Maht tunnust mana? Taam tiäđám. Pyereest. Sun lii maailm pyeremus. Pyeri, iätá tuáhtár. Jyehi áinoo eres ääšist sun koijâdâl eenâb, mut taam osko tällán. Eeđâm val et sun eeđâi et ferttee teehin. Pyeri, sun iätá uđđâsist.

Pyeri? Maht nuuvt pyeri? Tuáhtár sárnu já mun keččâlâm kuldâliđ. Puocâmluámust, talkkâsijn, savâstâllâmaaigijn, juovlâin-uv iätá maidnii. Joo, joo, nuuvt mun vissâ västidâm. Iätá et sun ibbeerd et talkkâsijd lii vaigâd algâttiđ mut kal tääl kánnáttiččij. Halijdiččim ettâđ et jiem haalijd puurrâđ taid já láá toh juovlah-uv, kal luámu iššeed, mut sun kiergân vistig, aaibâs tego luvâččij muu jurduid.

Ei se masennus kuule oottamalla parane.

Ai must lii tääl masennus. Nuuvt suu mielâst oro. Iätá, et lii lamaš nuuvt maŋgâ ive et jiem innig tieđe mii lii normaal. Just. Taatbâs lâi hitruu kuullâđ. Já siämmást tiäđám kal mast sun sárnu. Iätá oppeet et pyeri ko tääl poottim.

Peesâm pääikán, smietâm maid tääl. Keejâm talkkâspakettijd já meridâm tällán čäälliđ ääšist Facebookin. Jiem tieđe lii-uv tot vijses, mut jiem vaje almottiđ sierâ puohháid. Smietâm pargopárnáid já sii vaanhimijd, sist lii vuoigâdvuotâ tiettiđ kuus mun lappum. Čálám. Váimu, váimu, váimu, vuoimijd, oppeet váimu. Pargopäärni enni čálá, tuáivut vuoimijd. Tot meerhâš ennuv.

Tiäđám et tain aašijn iä laavii sárnuđ. Mut mun ááigum. Jis mielâtiervâsvuođâst sárnuh uccáá suomâkielân te vala ucceeb sämikielân. Já eidu tondiet mun ááigum čäälliđ. Tot lii meid uásild puáránemprooses, tego láá talkkâseh, valâstâllâm já kietâtyejih-uv.

Naa, ete täst mun tääl lam, puocâmluámust. Lam esken mieđettâm et puoh ij lah oornigist ige täst šoodâ älkkes tâi uánihis päälgis, ige lah ollágin vises et tot nohá motomin. Mut kenski piäsá taam sevŋis meecist čuovâ peln val motomin.